Still alive

Täällä ollaan Waltonissa kaikesta viime hetken panikoinnista ja pakkaushelvetistä huolimatta. Olin varsin tehokkaasti vältellyt kaikkia tehtäviä asioita ennen lähtöäni ja niinpä ne sitten kasaantuivatkin sujuvasti tiistai-iltaan ja keskiviikkoaamuun. Lopulta sitten heittelin tavarat kassiin noin kaksi minuuttia ennen lähtöä samalla yrittäen kieriä matkalaukkuni päällä saadakseni sen sulkeutumaan. Parin tunnin yöunilla olin kuitenkin taas valmis säteilemään positiivista energiaa tuhannen auringon voimalla ja valmiiina kohtaamaan matkustuspäivän haasteet. Rantauduttuani Helsinki-Vantaalle hyvin alkanut matkani kohtasi kuitenkin ensimmäisen rankan takaiskun: Japanin kansa oli kokonaisuutenaan päättänyt lähteä liikenteeseen juuri tuona kirottuna päivänä kiristämään valmiiksi riekaleisia hermojani. Samaan turvatarkastusjonoon osuneet 50 japanilaiskoululaista olivat vasta alkusoittoa. Hikikarpaloiden ja muutamien kiukkuisten kirousten saattelemana pääsin kuitenkin puskemaan japanilaismassojen läpi lähtöportilleni vain todetakseni, että koneen lähtöä on siirretty hamaan tulevaisuuteen koneen ohjaamossa esiintyneen "pienen teknisen vian" vuoksi.

Pienen odottelun jälkeen saatiin kuitenkin kone ilmaan ja päästiin lähtemään kohti Lontoota. Lento sujui epäilyksistäni huolimatta yllättävän kivuttomasti ottamatta huomioon vieressäni rähisseitä jo keski-iän ylittäneitä hippejä, jotka riipaisivat tottakai timanttisen kännin tuon kolmen tunnin lentomatkan aikana. Lontoossa kentällä vastassa olikin sitten hostperhe, joka ystävällisesti oli tullut tätä räjähtänyttä ja väsynyttä matkustajaa noutamaan.

Sopeutuminen uuteen elämään ja kotiin on mennyt varsin kivuttomasti. Perheen kanssa tullaan todella hyvin juttuun ja puitteetkin ovat mitä mahtavimmat. Keskiviikkoillasta alkaen ollaan menty kuitenkin paikasta toiseen välillä melkoisella nopeudella. Ollaan mm kuskattu lapsia treeneihin ja peleihin, tutustuttu lähialueeseen, harjoiteltu autoilua, hoidettu käytännönasioita kuten uutta puhelinliittymää ja vakuutusasioita yms. Tänään otettiin kuitenkin hieman rennommin kun saatiin vieraita, jotka tulivat nauttimaan melkein 30 asteen lämmöstä ja hostien takapihalla sijaitsevasta uima-altaasta.

Huomenna puolestaan luvassa olisi päivä Lontoossa toisen suomalaisen au pairin kanssa. Siitä ja kaikesta muusta yritän kirjoitella mahdollisimman pian mutta tällä kertaa halusin vaan tulla kertomaan, että hengissä porskutetaan edelleen kaikesta hiljaiselosta huolimatta. Tarkoitus olisi myös hankkia kamera (tämäkin asia oli tarkoitus hoitaa noin 2kk sitten), jotta tänne surkean tylsälle sivustolle saataisiin edes ripaus väriä ja mielenkiintoa.

Ps. tiedoksi niille, jotka mulle yleensä tekstailee (moi Louhis), että mulla on tosiaan nykyään uusi numero ja en ole sitä kaikille vielä ehtinyt antaa. Yritän kuitenkin huomenna tai ensi viikon alussa laittaa sen teille lopuillekin. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, niin ottakaa yhteyttä jossain somessa niin laitan uuden numeron tulemaan.

-Noora