Kuulumisia

Kuten on ehkä tullut jo huomattua, mun huominen on toisinaan hieman venyvä käsite. Keskiviikko tuli ja meni (kuten myös koko loppuviikkoa), eikä mulla sitten ollutkaan aikaa (tai kiinnostusta) avata bloggeria ja tulla tänne vuodattamaan synkän sieluni saloja. Tänään olen kuitenkin tehnyt paluun keskuuteenne ja nyt olisinkin vuorossa niitä kauan luvattuja kuulumisia viimeisen parin viikon ajalta.

Eli miten mulla täällä menee. Lyhyesti vastattuna sanoisin, että mulla menee hyvin. Rämmittyäni varsinkin viimeisen vuoden aika syvässä paskassa, voin vihdoinkin todeta tehneeni oikean valinnan lähtiessäni tänne. Tuntuu ihanan kotoisalta olla taas Englannissa, jossa kaikki on samalla tuttua mutta toisaalta uutta ja erilaista. En kuitenkaan halua väittää, että elämä täällä olisi aina pelkkää onnellista unelmaa ja tanssin päivästä toiseen ilman epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä. Tottakai mukaan mahtuu myös päiviä, jolloin aamulla silmäpussini raahaavat maata ja illalla kokkaamani ruoka maistuu lähinnä kissanoksennukselta tai päiviä jolloin törttöilyni liikenteessä ovat tavallista häpeällisempiä. Eli tottakai elämään täällä mahtuu myös niitä huonoja hetkiä tai päiviä mutta pääsääntöisesti voin ainakin tällä hetkellä rehellisesti olla sitä mieltä, että mulla menee hyvin analysoimatta tilannetta kuitenkaan sen tarkemmin.

No entäs mitä mä sitten olen täällä tehnyt. Kuten olen jo saattanut ehtiä mainostaa muutamaan otteeseen niin kiirettä on pitänyt. En kuitenkaan jaksa alkaa listaamaan viimeisten 4 viikon tekemisiäni vaan toivon, että tästä edespäin voisin niitä tänne päivitellä hieman reaaliaikaisemmin. Vaikka koulujen ja töiden osalta onkin paluu arkeen tapahtunut jo muutama viikko sitten, ei mun päivärytmit vielä ole ihan asettuneet kohdilleen. Tällä hetkellä elän aikalailla päivä kerrallaan ja fiiliksen mukaan teen mitä milloinkin huvittaa (töiden lisäksi siis). Tarkoitus olisi kuitenkin tässä kohtapuolin ottaa itseäni niskasta kiinni ja luoda jonkinlainen päivärytmi, jolloin saattaisin esimerkiksi saada raahattua itseni salille tai lenkille. On kuitenkin ollut ihanaa vaihtelua elää päivä kerrallaan tekemättä sen kummempia suunnitelmia, mulla kun on tapana ollut pakonomaisesti suunnitella elämäni aina pari viikkoa eteenpäin.

Viikonloput olen sen sijaan viettänyt aika pitkälti Lontoossa pyörien ja nähnyt muita Lontoossa tai lähialueilla asustelevia au paireja. Yhtenä viikonloppuna tein myös kolmen päivän reissun Nottinghamiin ja Mansfieldiin. Nottinghamissa vietin mahtavan lauantain venekisoissa, joihin oli saapunut mun tuttuja aina sieltä Suomesta asti. Seuraavana päivänä jatkoin matkaani Nottinghamista Mansfieldiin, jossa vietin pari päivää vanhan hostperheeni vieraani. Jos joku ei vielä tiennyt, niin olen tosiaan aikoinani viettänyt vuoden Englannissa vaihto-oppilaana ja yhä edelleen pidän varsin tiiviisti yhteyttä vanhaan hostperheeseeni ja tulenkin siellä toivottavasti tämän vuoden aikana muutamaan kertaan vierailemaan.

Viime viikonloppuna puolestaan käytiin toisen suomalaisen au pairin kanssa tutustumassa Lontoon yöelämään. Varattiin hieman ehkä hämärä hotelli Paddingtonin alueelta, jonne lauantaina sitten suunnattiin. Hieman pitkäksi venyneen shoppailupäivän päätteeksi vedettiin sitten vielä viinipullot ja meikit naamaan ja suunnattiin metrolla Piccadilly Circukselle. Öinen Piccadilly oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen, kuten myös siellä lähellä sijaitseva M&M´s World, joka piti lauantaina ovensa auki aina puoleenyöhön asti. Pettymykseksemme myös pubit pitivät ovensa auki vain puoleenyöhön, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi metsästää alueelta sopiva yökerho. Lopulta päädyttiin yökerhoon, josta maksettiin 10puntaa plus parin punnan narikkamaksu, vain todetaksemme, että sisällä oli niin paljon ihmisiä, ettei siellä mahtunut edes liikkumaan, saatika sitten hengittämään. Myöskään paikan musiikki tai juomatarjonta ei juuri vakuuttanut, joten aika pian jätimme tuon helvetillisen ihmispaljouden taaksemme ja suuntasimme taksilla takaisin hotellille. Ilta oli kuitenkin hauska kaikinpuolin ja oli ehdottomasti kiva nähdä miltä öinen Lontoo näyttää.

Kaikkia tuntuu aina kiinnostavan, että onko mulla täällä kavereita. Tähän vastaan, että onhan mulla. Olen tutustunut lähinnä toisiin au paireihin, jotka asuvat Lontoossa tai jossain tässä lähialueilla. Vielä en ole kuitenkaan metsästänyt sen suuremmin kavereita täältä Waltonista mutta tarkoitus olisi täältäkin hankkia kontakteja, jotta varsinkin arkipäivisin tulisi myös nähtyä ihmisiä kodin ulkopuolelta. Ja jos joku au pair Lontoosta tai tästä jostain läheltä sattuu tätä lukemaan niin saa ottaa yhteyttä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäiset 4 viikkoa on siis mennyt hyvin. On ollut kiire, koska olen halunnut tehdä mahdollisimman paljon, enkä vaan jääda kotiin neljän seinän sisälle tuijottamaan Netflixiä. Viihdyn kuitenkin täällä kotona myös erittäin hyvin ja varsinkin viime viikolla painoi sen verran väsymys, että rauhallinen vapaapäivä kotona ei ehkä olisi ollut pahitteeksi. Viikonlopun melko vähäisistä unista huolimatta olen kuitenkin ollut yllättävän pirteä tällä viikolla. Katsotaan mitä loppuviikko tuo tullessaan.

En edes yritä enää luvata, että palaan tänne huomenna tai lähiaikoina vaan suosiolla totean, että seuraava kirjoitus tulee kunhan saan motivaatiota ja aikaa sitä kirjoittaa. Meinasin vielä mainita, että saatte loppuun vielä erittäin surkeita kännykällä otettuja kuvia, mutta ettehän te saa edes niitä kun ei kännykkäni suostu taaskaan yhteistyöhön. Ehkä ensi kerralla sitten.

Terkuin,
Noora