Maanantai on toivoa täynnä

Hyvää päivää! Valittevasti mun blogin päivittelytahti hipoo edelleen absoluuttista nollapistettä mutta tänään jopa itseni yllätykseksi klikkailin bloggerin auki ja täällä ollaan. Tähän saattoi etäisesti vaikuttaa kuitenkin se, että auringon paistaessa melkein pilvettömältä taivaalta tarvitsin sopivan tekosyyn tulla ulos istuskelemaan. Ja kyllä, luitte oikein, istun ULKONA ja vielä t-paita päällä. Auringon paistaessa suojaisaan nurkkaukseen vietän jo toista päivää putkeen epätoivoisesti tuijotellen kohti aurinkoa toivoen hartaasti, että ihooni tarttuisi edes etäinen päivetys. Tällä hetkellä kalman kalpean hipiäni rinnalla Edward Cullenkin näyttää käyneen muutaman viikon Pattayan lomalla hankkimassa rusketusta pintaan. Tähän tulee nyt kuitenkin muutos, nimittäin aion tästä edes aina sään salliessa työntää kiireeni sivuun ja tulla nauttimaan ulos näistä suhteellisen harvoista aurinkoisista päivistä. Vaikka mittarilukema auringossakaan ei nyt hulppea ole, on se silti noin 100 astetta korkeampi kuin sisälämpötila paikallisissa taloissa.

Tammikuussa väsäämäni synttärikakku hostlapselle. 

Lämpötilan lisäksi myös mielenliikkeeni ovat jälleen kerran ailahdelleet. Varsinkin viime viikolla koin lievää paniikkia ja ahdistus pikkuhiljaa lähestyvästä kotiinpaluusta. Vaikka näillä näkymin lentoni kohti Suomea lähteekin vasta heinäkuun alussa, tuntuu kuin aikani Englannissa olisi jälleen kerran tulossa päätökseensä. Ahdistusta aiheuttaa myös se, miten nopeasti joululoman jälkeiset viimeiset 2,5kk ovat menneet. Huokailematta kuitenkaan sen enempää ajankulua ajattelin tiivistää muutamalla kattavalla kappaleella viime kuukausien tapahtumat teillekin luettavaksi.

Tammikuussa palasin Suomesta takaisin tänne enemmän kuin mielelläni. Innostuksesta huolimatta arkeen paluu sujui kuitenkin melko tahmeasti. Varsinkin aamuherätykset ennen klo 7 koettelivat henkistä ja fyysistä hyvinvointiani. Loputtomalta tuntuvan väsymyksen seurauksena motivaatiota tai energiaa mihinkään ylimääräiseen ei juuri löytynyt varsinkaan arkipäivisin. Viikonloppuisin raahasin itseni lähinnä päiväreissuille Lontooseen tai tyydyin näkemään kavereita Waltonin lähimaastossa. Kohtuullisen monta lauantaita ja sunnuntaita vietin myös piiskaavassa tuulessa tai/ja sateessa joko rugby- tai futiskentän laidalla fanaattista soccer mum elämääni ylläpitäen.

Havainnollistava kuva asustani sisälämpötilan keikkuessa 13asteen tietämillä 

Tammikuussa tuli myös vietettyä jonkin verran aikaa pubissa kaikkien syksyltä tuttujen naamojen palatessa joululomiltaa takaisin töiden pariin ja Waltonin kälyisimpään juottolaan vapaapäiviä viettämään. Tammikuussa tutustuin myös moneen uuteen ihmiseen mutta tästäkin huolimatta kuukausi oli kuitenkin paikoin melko pitkä ja raastava.

Helmikuu puolestaan oli varmaa kiireisin kuukausi tähän mennessä. Pahimman kaamosväsymyksen väistyttyä olin taas energiaa täynnä sekä töissä että vapaa-ajalla. Aamuherätykset eivät enää tuntuneet saatanan luomalta kostolta ihmiskuntaa vastaan, enkä kaatunut väsyneenä sänkyyn kellon lyödessä 10. Helmikuussa tein aika paljon töitä (omasta tahdostani kylläkin), joten välillä tuntui ettei päivisin jäänyt juuri aikaa itselleni tai ylimääräiselle löysäilylle.

Aikaa jäi töiden lisäksi kuitenkin kaikkeen oleelliseen kuten leipomiseen 

Kuun alussa Essi tuli viikonlopun mittaiselle vierailulle Lontooseen, joten näin ollen minäkin raahasin itseni kahtena päivänä Essiä tapaamaan. Viikonloppu meni, kuten monet viikonloput syksylläkin, kuulumisia vaihtean milloin kahvin, viinin tai ruuan ääressä.

Seuraavana viikonloppuna puolestaa päätin lähteä muutaman päivän rentoutumislomalle Mansfieldiin. Lauantaina suuntasin juna-asemalle jo aamusta ja matkasin 4 tuntia kohti Mansfieldiä vanhaa vaihtarihostperhettäni näkemään. Kiireisen työviikon jälkeen oli aivan mahtavaa saapua perille niin tuttuun ja kotoisaan ympäristöön, jossa vanha huoneeni odotti siivottuna ja puhtailla lakanoilla varustettuna. Viikonloppu oli taas täynnä hyvää ruokaa, juomaa ja vielä parempaa seuraa ilman mitään velvollisuuksia tai kiireitä. Sunnuntaina palasin iltamyöhään tältä minilomaltani takaisin kotiin rentoutuneena, levänneenä ja valmiina aloittamaan uuden viikon täynnä energiaa. Täytyy taas mahdollisimman pian suunnata tällaiselle minilomalle, kun siihen kerran on mahdollisuus.

Mansfieldin kodin ihanan kodikas keittiö! 

Seuraavalla viikolla kouluista olikin lomaa mutta olin kuitenkin töissä ihan normaalisti perjantaita lukuunottamatta. Perjantaina otin vapaapäivän ja suuntasin jo aamusta Gatwickille noutamaan sinne saapuneita vanhempiani, jotka tulivat muutaman päivän pikavisiitille Lontooseen. Viikonloppu meni lähinnä siis turistioppaana Lontoota kierrellessä ja saatiinpahan sitten erinäisistä vastoinkäymisistä huolimatta toinen vieraista myös täällä meillä käymään.

Maailman surkeimmat turistikuvat part 1929481

Vanhempieni lähdettyä takaisin kohti Suomea, saimme seuraavan vieraan jo muutaman päivän kuluttua, kun hostperheelleni saapui taas yksi Suomivieras. Asiaankuuluvasti otin tietenkin asiakseni matkalaisen viihdytyksen silläkin uhalla, että päivän työni jäivät suurimmalta osin tekemättä. Tämä tietenkin kostautui seuraavana viikkona, jolloin yritinkin sitten epätoivoisesti kuroa kiinni kasaantuneita töitäni.

Pikashoppailut Costcossa

Kauaa en kuitenkaan ehtinyt keskittyä pelkkään työntekoon nimittäin jo seuraavana viikonloppuna sain seuraavan Suomivieraan Saanan saapuessa luoksemme. Saanan vierailusta ja maaliskuun kuulumisista aion kuitenkin kertoa myöhemmin, nimittäin nyt aion keskittää kaiken huomioni auringossa makoiluun. Olen myös jälleen kerran pyhästi luvannut itselleni tsemppaavani postaustahtini kanssa, joten palataan asiaan jo toivottavasti tällä viikolla. Asetin itselleni haasteen päivitellä blogia vähintään kerran viikossa tästä eteenpäin, mutta valitettavasti kännykkääni ladattu smurffipeli ja Yle Areenaan ilmestynyt Au pairit Australiassa-ohjelma vaativat osansa kiireisen arkeni keskellä. Katsotaan miten käy.

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. En tietenkään saanut julkaistua tätä silloin päivällä, joten menkööt nyt näin muutaman tunnin viiveellä.

-Noora